Mistä lähdettiin...
Turun ammattikorkeakoulun taideakatemiassa alkoi vuonna 1998 laatuaan ensimmäinen musiikkiteatterikoulutus. Aikaisemmin musiikkiteatteria on voinut opiskella Teatterikorkeakoulun kaksivuotisessa maisteriohjelmassa. Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa sai koulutuksen vuosikurssi musiikkiteatteri-ilmaisun ohjaajia 1993-1996. Toisin kuin Teatterikorkeakoulun jo päättynyt koulutusohjelma, taideakatemian musiikkiteatterilinja on ensimmäinen ammattiin johtava musiikkiteatteriesiintyjän peruskoulutus. Linjan tavoitteena on kouluttaa näyttelijöitä, joilla on erityisvalmiudet musiikkiteatterin tekemiseen. Opetuksessa on kulkenut rinnan näyttelijäntyö, liike ja musiikki. Koulutuksen taiteellisena johtajana toimii Erik Söderblom. Nelivuotisen koulutuksen ensimmäiset musiikkiteatterinäyttelijät valmistuvat keväällä 2002. Koulutus syntyi tarpeeseen tuottaa uutta kotimaista musiikkiteatteria. Koulutus on pyrkinyt tarjoamaan opiskelijoilleen monipuolista opetusta koko teatterin ja musiikin kentältä. Laulutunnit, tanssitunnit ja erilaiset workshopit ovat kulkeneet rinnan kurssin produktioiden kanssa.Musiikkiteatteri Paniikki. on kurssilaisten muodostama opetusteatteri. Koulutuksen toisen vuosikurssin Kalevalaan pohjautuva esitys TRAD. palkittiin Suomen Kriitikoiden liiton Varsinais-Suomen osaston Puolen kilon punnuksella (1999). Perusteina palkinnolle olivat mm. esityksen vastustamaton kokonaiselämys, joka oli raadin mukaan yhdistelmä villiä energiaa ja tiivistä yhteisöllisyyttä. Paniikin. omien tuotantojen lisäksi yhteistyötä on tehty mm. Turun kaupunginteatterin ja Turun musiikkijuhlien kanssa. Tänä keväänä koko vuosikurssi esiintyy Turun kaupunginteatterin päänäyttämöllä Daniel Hjortissa.
Näyttelijäntyön pääopettajana on toiminut näyttelijä Hannu Kivioja, tanssista on vastannut tanssija-koreografi Ari Numminen, musiikista ja laulusta laulaja Sören Lillkung. Perusopetuksen lisäksi opetuksessa on vieraillut joukko alan tunnustettuja taitajia mm. Sanna Kurki-Suonio, Matti Paloniemi, Petri Kauppinen, Ville Sandqvist, Markku Nenonen, Riku Niemi, Mikko Orpana, Kirsi Saastamoinen, Elina Knihtilä, Markku Luuppala.
Produktiot ovat olleet koulutuksessa keskeisessä osassa, niissä on pyritty yhdistämään luontevasti musiikkiteatterin eri elementtejä. Paniikki. onkin tuottanut esityksiä klassisesta puhenäytelmästä oopperamusiikkiin. Samalla on pyritty luomaan uusi tapa käsitellä ääntä ja liikettä osana kokonaisvaltaista teatteritapahtumaa.
...mihin ollaan tultu
Monipuolisen koulutuksen ensemble, musiikkiteatteri Paniikki. valmistaa viimeisenä yhteisenä produktionaan Daniel Hjortin. Tämä taideakatemian ja Turun kaupunginteatterin yhteistuotanto saa ensi-iltansa kaupunginteatterin päänäyttämöllä maaliskuun kahdeksantena. J.J Wecksellin näytelmän tematiikkaan pohjautuvan teoksen ohjaa Erik Söderblom, koreografina toimii Mikko Orpana ja musiikista vastaa Riku Niemi. Vuosikurssin yhteisen teoksen lisäksi opiskelijoiden henkilökohtaisia lopputöitä on nähtävillä huhti-toukokuussa ympäri Turkua.
Pioneerikoulutuksena olemme luonnollisesti törmänneet erinäisiin ongelmiin. Ensinnäkin on aiheellista kysyä onko ammattikorkeakoulujärjestelmä tällaisenaan oikea, sopiva järjestelmä taideopetukselle. Onko mahdollista kouluttaa saman tahon alaisena taiteilijoita kuin insinöörejäkin? Pystyvätkö ammattikorkeakoulusta valmistuneet kilpailemaan tasavertaisesti vakiintuneista taidekorkeakoulusta valmistuneiden kanssa? Missä itse asiassa on musiikkiteatterikoulutuksen paikka: konservatoriossa, näyttelijäntyönlaitoksessa, ammattikorkeakouluissa, muualla?
Ammattikorkeakoulun jähmeästä taloudellisesta vastuunotosta huolimatta, opiskelijoina koemme, että opetusta on ollut riittävästi eikä laadusta ole tingitty. Toisaalta tulevasta musiikkiteatterikurssista ei toistaiseksi ole varmuutta. Opetusministeriö ei ole myöntänyt 2003 vuodelle paikkoja uusille musiikkiteatteriopiskelijoille. Koulutuksen jatkumisesta käydään yhä keskusteluja, tulevia vuosia ajatellen. Vuosikurssimme kannalta olisi luonnollisesti parempi, että koulutus jatkuisi. Käytännössä olemme tulevaisuudessa itse vastuussa koulutustaustamme informoinnista. Vieläkin kentällä löytyy epätietoisuutta ja epäluuloa ammattikorkeakoulutasolta valmistuvien teatteritekijöiden suhteen. Olemme tietoisia tähän johtaneista syistä, mutta samalla ärhäkästi osoittamassa, että jotakin mielenkiintoista tapahtuu myös Helsingin ja Tampereen ulkopuolella.
Musiikkiteatterin kohdalla tulee muistaa, ettei kysymys ole aina musikaaleista tai opereteista. Koulutusohjelmamme linja on ollut avata koko musiikkiteatterin käsitettä, etsiä mitä voisi olla suomalainen musiikkiteatteri. Perinteinen amerikkalainen musikaali pitää sisällään sellaisen ilmaisun tyylilajin, mikä ei kenties ole suomalaiselle musiikkiteatterinäyttelijälle luontaisin tapa kertoa tarinaa. Ja miksi tulisi ollakkaan? On ihmeellistä, jos onnistuneen suomalaisen musiikkiteatteriesityksen kriteerinä on se, kuinka amerikkalainen siitä on saatu! Toisaalta tässä tulee vastaan koko musiikkiteatterin ominaislaatu ja sen aiheuttamat ongelmat. Miten ylipäätään kyetä luontevasti siirtymään ilmaisulajista toiseen, ilman että se aiheuttaisi latistavaa tunnetta: ”No niin, nyt se alkaa sitten laulamaan?” Toisaalta kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan, juuri perinteiset musikaalit tuntuvat vetävän eniten ihmisiä, ainakin suurissa laitosteattereissa. Puuttuuko teattereilta rohkeus tarjota jotain oikeasti uuttaa ja jopa kotimaista, musiikin ja käsikirjoituksen suhteen? Laulava näyttelijähän on monesti aika ontuva ilmestys teattereittemme lavoilla. Puuttuu koulutusta, mutta ennen kaikkea näkemystä musiikkiteatterin mahdollisuuksista.
Koulutuksessamme on pyritty rikkomaan tätä linjaa rakentaen tuttujen musiikkiteatteriesitysten rinnalle uutta ja itse tuotettua materiaalia. Olemme tehneet niin omaa tekstiä kuin musiikkiakin. Esityksen ei tarvitse lähteä musiikista tai tanssista. Nämä laajasti ajateltuna voivat olla yhteen sitovia ja rakentavia elementtejä luoden oman dramaturgisen linjansa kokonaisuuteen. Tällaisessa esityksessä esiintyvä näyttelijä on enemmän kuin pelkkä puhuvaa pää tai toimiva ruumis. Näin esiintyjälle annetaan haaste käyttää itseään kokonaisvaltaisesti. Koulutus voi edistää erinäisten taitojen hallitsemista ja jossain määrin niiden huippuun vieminen on elinikäinen haaste. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut tuottaa täydellisiä ja kaikkea taitavia musiikkiteatteriammattilaisia, mistään tähtikoulutuksesta ei ole ollut kysymys. Meille on annettu mahdollisuus etsiä ominaislaatuamme tekijöinä. Opetussuunnitelma on ollut viimeistä vuotta lukuun ottamatta kaikille sama. Tämä on luonnollisesti kasvattanut meistä ensemblen, jonka sisällä on ollut välttämätöntä etsiä oma paikka ja vahvuus. Tulevia alan koulutuksia ajatellen, voisi olla haastavaa kokeilla koulutusta, jossa annettaisiin enemmän tilaa yksilöllisempään opetussuunnitelmaan.
Uteliaina ja suomalaista musiikkiteatterikenttää haastaen suollamme nyt itsemme ulos koulun turvaverkosta. On aika katsoa mihin meistä todella on. Mikä jääkään utopiaksi ja mitä uutta pystymme rakentamaan. Jos mahdollisuuksia uudelle ei anneta, on ne luotava itse.
Valmistuvat musiikkiteatterinäyttelijät Terhi Suorlahti ja Seppo Välinen
